ARKISTO

< EDELLINEN SIVU

ensi-ilta klo 19
tammikuun
14. päivänä 2011

TEILLÄ EI OLLUT NIMIÄ

 




Klikkaa esityskalenteriin

linkki markkinointi -sivulle

katsojien lähettämät palautteet

TIETOJA ENNAKKO-
VALMISTELUSTA

 

pe 14.1.2011
ensi-ilta
to 20.1.2011
la 22.1.2011

ke 26.1.2011
to 27.1.2011
su 30.1.2011
**
ke 2.2.2011
to 3.2.2011
su 6.2.2011

ke 9.2.2011
to 10.2.2011
su 13.2.2011

ti 15.2.2011
to 17.2.2011
pe 18.2.2011
la 19.2.2011

ke 23.2.2011
pe 25.2.2011

kaikki
esitykset
klo
19.00 -21.45

 

 

 

Valmistuvasta
esityksestä
kerrotaan
lehdissä

Kuivalainen jatkaa Ripana

Kimppavuokraus toi teattereille esitystilat




1.

Katso
Helsingin
Uutiset -lehden
juttu tästä


2.

Katso
Helsingin
Uutiset -lehden
juttu tästä

3.

Katso
Helsingin
Uutiset -lehden
juttu tästä

4.

Katso
Helsingin
Uutiset -lehden
juttu tästä


TEILLÄ EI OLLUT NIMIÄ on itsenäinen
jatko-osa AINA JOKU EKSYY -näytelmälle,
joka nähtiin Kultsalla syksyllä 2008.

Eletään 80-luvun alkua,
Ripa ja Hanna ovat eronneet ja kaksoset,
Aki ja Liisa, lähestyvät murrosikää.

Ripa hakee vaihtelua yksinhuoltajan
elämäänsä niin upseerikerholta kuin eronneiden kerhostakin.
Uusi kumppani löytyykin ja perhe saa uuden jäsenen, Jutan.

Ja sen pituinen se?
Vaan elämä ei ole satu, ja siksi se on joskus
yhtä paskaa ja helvettiä.

Reko Lundán: TEILLÄ EI OLLUT NIMIÄ

Ohjaus Tarja Koskela

Ohjausassistentit Marjo Linnasalmi, Vesa Salmi
Puvustus Pirjo Holm
Musiikkivalinnat Vesa Salmi
Valokuvat Esko Vuorio

Esitysoikeuksia valvoo Suomen Näytelmäkirjailijaliitto

Rooleissa:

 

Ripa Rinne, upseeri

Pasi Kuivalainen

Liisa, Ripan tytär

Heidi Ripatti

Aki, Liisan kaksoisveli

Marko Jalonen

Jutta

Niina Heinonen

Irma, Jutan äiti

Pirjo Saariokari

Irkku eli Horatsu

Virve Laasonen

Vammanen eli Pertti

Petri Peltoniemi

Suvi, Liisan ystävä

Virve Laasonen

Haahti, Akin ja Liisan ystävä

Petri Peltoniemi

Hanna, Akin ja Liisan äiti

Virve Laasonen

Ensi-ilta Teatteri Kultsalla 14.01.2011 klo 19.

Esityspaikkana Suvilahden kulttuurikeskuksen Tiivistämö.

 

Sitä paitsi sä et saa syörä munkkeja.
Sulla on diipeetes.
Diu diu diu…

- Ripa ja Aki

Haahti veti hanskaan
Käkkärän vessassa.

– Liisa ja Suvi

Isä varmaan tulee ku
upseerikerho menee kiinni.

– Aki ja Liisa

Et uso vai?
Lähretäänkö mittaamaan?
Se on Irkku markan metri.

– Irkku ja Pertti

Alamäki – kaikki pulkkaan!

– Liisa, Aki ja Pertti

Sinne tuli alastomia naisia
ja ne kiipeili puissa
ja irvisteli mulle.

– Jutta ja Ripa

Älä…
et sä kuitenkaan jaksa!

– Jutta ja Ripa

Se on meidän maitoauto!
Isä soittaa ihan varmaan opettajalle!
- Haahti, Aki, Liisa ja Suvi

Etkö sä ostanu mitään?

– Irma

Mä niin toivoin
ett tänään
kaikki menee hyvin
ja kaikki
tykkää toisistaan
ja sit kaikki
menee ihan päin
prinkkalaa.

– Jutta ja Irma

Paljon onnea vaan!

– Irma ja Liisa & Aki

Mä oon vaan täällä emäntänä.

– Irkku

Sulle tais tulla
kukkakauppareissu.

– Ripa ja Pertti

Eihän sulla
oo Liisa mitään
mitä sä haluaisit
kertoa mulle?

– Hanna ja Liisa

Ja elämä on
helppoo silloin,
kun on joku,
josta pitää kii
Ei tarvitse mennä nukkumaan
itkeäkseen itsensä unelmiin…

Mun serkku sano
että ei se alkuun
tunnu miltään.

– Haahti ja Liisa

Teillä ei ollut nimiä näytelmän yhtä aikaa kevyin ja syvin vedoin luonnostellut hahmot ovat lihallisia, hauskoja, kipeitä ja persoonallisia – oman ihmisyytensä eivätkä minkään aatteen tai yksittäisen asian edustajia. Heitä voi katsoa silmän korkeudelta ja nähdä jotain itsestään tai yhteisöstään, tai peräti ihmisenä olemisen ihanuudesta ja kurjuudesta ylipäänsä.

Näiden toisilleen välttämättömien ihmisten kasvua yhteen ja irti melko erityisissä oloissa Lundán kuvaa taiten pienten tapahtumien ja isojen käänteiden kautta. Kaksosten nahistelut, aikuisten riippuvuudet, käsitykset siitä, mikä on hyvää ja oikein sekä kolmen sukupolven yritykset pitää näiden käsitysten varaan nojaavia kulisseja pystyssä kertovat uskottavan ja koskettavan tarinan, jonka rinnalla yksittäiset henkilökuvat ovat kenties vähemmän tärkeitä. Silti niitä on ilo lukea ja katsoa, ja myös näytellä.

Psyykkisesti hajoavan Jutan, häntä dominoivan Irma-äidin ja heidän lähellään naiseksi kasvavan vastuunkantaja-Liisan roolit ovat koomisten ulottuvuuksiensa ohessa poikkeuksellisen monitahoisia ja kiinnostavia. Kulmikas Aki ja väistelevä Ripa-isä jäävät naisnäkökulmasta edellisten varjoon, mutta heissäkin on roimasti enemmän ihmistä kuin monessa Suomi-draaman isässä ja pojassa aiemmin.

Teillä ei ollut nimiä on karu mutta armollinen komitragedia. Merkiksi draamahenkilöiden muuttumisesta ajan ja yhteiskunnan mukana riittänee se, että nämä ihmiset tunnistaa aikalaisikseen, heidän menneisyytensä omakseen. Ja senhän me haluamme nähdä.

Teatterilehti 5/2001



Kuva Liisa Takala/WSOYReko Lundán (1969 - 2006) tunnettiin yhteiskunnallisiin aiheisiin tarttuvana kirjailijana ja teatteriohjaajana. Lundán tarkasteli yhteiskuntaa usein perheen kautta, sillä hänelle perhe oli yhteiskunnan perusyksikkö, jonka kautta yksilö kiinnittyi ympäristöönsä.

Lundán toi näytelmissään esille yhteiskunnan ja perhedynamiikan kipeitä kohtia, mutta hän teki sen lempeästi. Näytelmissä käsitellään rankkojakin aiheita huumorin avulla ja tuloksena on sydämeen käypää tragikomediaa, jonka edessä katsoja sekä itkee että nauraa - usein molempia yhtä aikaa.

Lundánin kirjallinen tuotanto sisältää yhdeksän näytelmää, kolme romaania ja kuunnelmia. Tunnetuimpia näytelmistä ovat Aina joku eksyy (1998) ja Teillä ei ollut nimiä (2001). Lundán sai urallaan useita arvostettuja palkintoja.

Mirja Vinberg-Mäkinen/Sunklo 2008
Kuva Liisa Takala/WSOY

 

 

1959- © Teatteri Kultsa ry. © -2018