*arkistoituja esityksiä*
v.1970

< paluu
edelliselle sivulle

©Teatteri Kultsa

Teatteri Kultsa

Lakko

LAKKO


Käsikirjoitus: Maarit Sinervo, Hannu-Pekka Lappalainen, Outi Nyytäjä
Ohjaus: Arja Saijonmaa

Esitykset Hgin Vanhalla ylioppilastalolla,
ja vierailuja.
Toteutus YT:n toimesta, ja kustannuksin.

Esiintyjinä YT:n, ja
Kulttuuritalon Teatterikerhon silloisia jäseniä.


Selma Niemi

Eliisa Parkkola

Tyyne Helenius
Isoäiti

Reijo Helenius
Toivo Helenius

Jussi Eloranta
Ville Nyman

Mestari
Arvo Leikas
Heikki Halme
Leila Niittylä
Einar Hyyppö

Siivoojia
Siivoojia
Siivoojia
Siivoojia
Hempukat
Hempukat
Piirakanmyyjä
Vahtimestarit
Vahtimestarit
Porttivahti
Ammattiosaston puh.joht.
Ammattiosaston sihteeri
Kuuluttaja

Siiri Toiska

Lempi Miettinen Kulttuuritalo
Maija Salokorpi Kulttuuritalo
Pirkko Saisio YT
Hilja Kollanus Kulttuuritalo
Pertti Kangas YT
Jorma Karppinen Kulttuuritalo
Heikki Hamarila YT
Esko Julkunen Kulttuuritalo
Jorma Toivanen YT
Markku Söderström YT
Jouko Tammivuori YT
Lilja Kinnunen YT
Raimo Hotti Kulttuuritalo
Satu Nieminen YT
Satu Härkönen YT
Marketta Pimiä YT
Tellervo Huovila YT
Pirjo Jääskeläinen YT
Pirjo Puttonen YT
Kati Miettinen YT
Markku Aaltonen YT
Hannuaukusti Helin YT
Patrik Drake YT
Amine Kettunen Kulttuuritalo
Esko Tuomainen YT

Kalevi Kettunen Kulttuuritalo
Matilda Oksanen Kulttuuritalo

Puhetekniikka-assistentti:
Ulla-Kaija Saari
Assistentit:
Satu Härkönen, Markku Söderström
Lavastus:
Veikko Sarasjoki
II lavastus ja puvut:
Mirja Sarasjoki
Assistentit:
Matti Vainio, Melita Haaramo, Liisa Häärä,
Kristiina Lappi-Seppälä
Musiikki:
Jani Uhlenius (Matti Rantanen), Raimo Sarkio
Järjestäjät:
Hannuaukusti Helin, Markku Aaltonen,
Jukka Kuuranne
Valokuvat ja diat:
Kari Hakli
Valaistus:
Markku Reunanen, Kari Kyttälä
Äänitehosteet:
Antero Harpf
Tekniikka:
Reino Jalas, Toivo Tampio,
Erkki Järkkä, Matti Vainio

 

Arja Saijonmaa: .....aloittaa yhteistyö Kulttuuritalon Teatterikerhon kanssa...
Käsiohjelman tekstejä erillisellä
alla.

 


Näytelmän miehitys on myös erillisellä sivulla > ohjelmisto.
- alla olevat tekstit olivat näytelmän käsiohjelmassa -
Sivulla olevia kuvia käytettiin näytelmän markkinointiin.

lakko

Arja Saijonmaa

Lakko on Ytlle tehty tilausnäytelmä. Se on juoninäytelmä, kansannäytelmä. Jo viime talvena syntynyt idea sai varsinaisen konkreettisen hahmonsa ja kirjoittajansa kesällä, jolloin itse näytelmä nimeltä Lakko alkoi kehittyä. Tuoreeseen dokumenttiaineistoon pohjautuva kehyskertomus kuvailee tavallisia ihmisiä ja heidän ongelmiaan. Ennenkaikkea Lakko on kuitenkin tapahtumasarja eräästä työtaistelusta, sen syistä, synnystä, kehityksestä ja seurauksista — dokumentti aineistoon pohjautuva tuore tapahtuma ainoastaan kannustavana esimerkkinä.

Kun YT syksyllä -70 aloitti uudelleen valitsemalla uuden jäsenistön, 26 henkeä, se asetti päämääräkseen tehdä teatteri. pitkästä aikaan. Suurin osa uusista jäsenistä ei ole ennen ollut mukana teatterityössä, joten ison näytelmän valitseminen avajaistyönäytteeksi oli riski. Toisaalla YTn kaltaisessa paikassa konkreettinen päämäärä on aina ollut paras kouluttaja, ja tässä lapauksessa siis sellainen joka yhdellä kertaa sekä sitoo että yhdistää koko uuden jäsenistön. Kuitenkin Lakon vaatimukset tiedettiin jo ennalta: roolimiehitykseen liittyisi vaikeuksia näissä uusissa olosuhtessa Mutta mielessä olikin jotain muuta: aloittaa yhteistyö Kulttuuritalon Teatterikerhon kanssa. Kulltuuritalon Teatterikerhoon kuuluu monia Helsingin ympäristön työväennäyttamöiden vanhoja aktiivijäseniä. Lakon kantavissa rooleissa on puolet Kulttuuritalon Teatterikerholaisia, puolet YT-läisiä. lkäeroa on aina 18-vuotiaasta 82 vuotiaaseen.

Ensimmäinen työnäyte Lakko on Kulttuuritalon Teatterikerhon ja YTn yhteinen päätös toteuttaa käytännössä sitä mitä vain juhlapuheissa puhutaan.


Kuvassa Lempi Miettinen rooliasussaan.

Näytelmän taustasta
Maarit Sinervo Hannu-Pekka Lappalainen

Lakkotaistelu Ylioppilasteatterin tuottaman näytelmän aiheena on monestakin syystä tärkeä. Se on tärkeä siksi, että opiskelijat eivät saa koulutuksensa yhteydessä konkreettista tietoa työelämään ja huonosti palkattuihin työaloihin liittyvistä asioista. Ongelmat tulevat yleensä eteen vasta silloin, kun akateemisen koulutuksenkaan saaneelle ihmiselle ei löydy kykyjään työpaikkaa.

Koulussa ei kasvateta arvostamaan ruumiillista työtä, työelämästä ja etenkin työaisteluista koulu antaa hyvin epämääräisen ja usein väärän kuvan. Professorit ja heidän kouluttamansa työntutkijat pitävät vaikkapa siivoojien ongelmia pelkästään psyykkisinä. Esimerkiksi huonon palkan ja työttömyyden pelon aiheuttamaa turvattomuutta kutsutaan mieluiten ‘vaihdevuosien ongelmiksi”.

Vanha rikas työväenhenkinen kulttuuriperinne ei ole löytänyt tietään tiedotusvälineisiimme eikä myöskään teattereihin. Radioteatteri on ainoa teatteri, joka esittää tavallista ihmistä lähellä olevia kuunnelmia. Nyt uhataan senkin lakkauttamisella. Ei ole riittävästi viihdettä, joka kuvaa tavallisia ihmisiä. Mieluummin halutaan luoda “taidetta” rikkaiden ihmisten seksuaaliriennoista tai muista muka meidän aikamme ongelmista.

Lakko, raportti siivoojasta, hänen työstään ja oikeuksistaan, on opiskelijoille ja työläisille kirjoitettu. Se kertoo suomalaisen yhteiskunnan todellisuudesta ja tositapahtumista 1970-luvulla.

Näytelmä ei kerro erityistapauksesta. Henkilöt ja päivämäärät on keksitty. Tutkiessamme ja haastatellessamme ihmisiä saadaksemme taustamateriaalia näytelmään luulimme ensin osuneemme poikkeustapaukseen. Vasta lisääntyneet keskustelut, haastattelut, kirjat, tutustumiskäynnit pöytäkirjat, rekisterien tutkiminen ja muu dokumenttiaineisto osoittivat, että talouselämän pintakiillon alta löytyy suuren tyylin gansteritoimintaa.

Näytelmän siivoojien tilanteen kärjistyminen on vain yksi esimerkki niistä uusista menetelmistä, joita siivousyhtiöt käyttävät, Vanha tiukka tyyli on muuttunut ystävälliseksi, ‘demokraattiseksi ja yhä julmemmaksi kiristykseksi samalla kun työläisten rintama hajoitetaan perustamalla uusia aliurakointifirmoja. Automaatio ja rationalisointi saattaisivat avata ihmisille houkuttelevat runsauden ja hyvinvoinnin näkymät, mutta tämän päivän länsimaiden työtätekeville siitä seuraa vain epävarmuutta huomispäivästä. Etenkin iäkkäiden ihmisten on yhä vaikeampi löytää työtä. Työntekijöiden reaaliansiot pienenevät, vaikka yhtymien, voitot ovat nousseet huomattavasti viime vuosina.

Näytelmämme on vain yritys kartoittaa pientä osaa siivoustyöntekijöiden ongelmista. Haluamme kertoa uudenlaisista työnantajista, amerikkalaisen koulun käynneistä, toverillisista työnantajista. Se, että siivoojien yhtenäisyys voittaa yhtiöiden kieroilut, on tietysti suuri saavutus. Mutta kokonaisratkaisu ei ole paluu vanhaan. Nykyinen talousjärjestelmä tekee mahdolliseksi minä hetkenä hyvänsä toisen ihmisen säälimättömän hyväksikäytön.

Lakko-näytelmän teemat ovat tavallisen ihmisen ajatuksia. Näytelmän kirjoittajina emme ole pyrkineet luomaan suurta draamaa”. Työläisten kertomukset tarjoavat kyllä tragediaa kaipaaville riittävästi aiheita syvämietteiseenkin pohdiskeluun Näyttämön todellisuus ei pyri rikkomaan yhteiskunnallisen todellisuuden rajoja. Näyttämön tapahtumat liikkuvat nykyhetkessä ja tämän päivän mahdollisuuksien rajoissa. Roolihenkilöiden ilmituomat ajatukset ovat yhteiskunnassa liikkuvia mielipiteitä, roolihenkilöiden asemat ovat samat kuin heidän yhteiskunnallinen asemansa. Näytelmä ei sinänsä tarjoa ratkaisua. Ratkaisumalli löytyy teatterin ulkopuolelta ihmisten jokapäiväisestä toiminnasta. Loppulaulussa esitetään se vaihtoehto, jonka ammatillinen työväenliike tarjoaa. Järjestäytymisellä ja yhteistyöllä asioihin voidaan vaikuttaa. Ne, jotka ammattiosastoissa ja järjestöissä tekevät tärkeätä työtä yhteiskunnallisten olojen parantamiseksi ja demokratian laajentamiseksi, tekevät sitä myös kaikkien passiivisten ihmisten puolesta.

 


 

Kuva alla on ruutukaappaus Ylen uutismateriaalista,
(kuoro esiintyi myös Jyväskylän Talvessa, mutta siitä ei löydy tallennetta):


Kuvassa Lakko näytelmän näyttelijät kuorona Vanhan ylioppilastalon lavalla.
Haitaria soittaa Jani Uhlenius.
Konsertti oli Kreikkalaisen säveltäjä Mikis Theodorakikselle järjestetty.
Vankeuden ja kotiarestin jälkeen Theodorakis kutsuttiin Suomeen hänen kunniakseen järjestettyyn konserttiin 1970.